Helppo herkku hiihtäjälle

Talven selkä on taittunut ja kevätaurinko alkaa vähitellen pilkahdella taivaalta. Valon lisääntyminen ja pienetkin auringonsäteet tuovat ainakin itselleni aivan uudenlaista virtaa.

Vaikka helmikuun säät ovat olleet todella poikkeuksellisen lämpimät, eivät lumet ole onneksi aivan tyystin kadonneet. Ja parhaat keväthanget ovat vielä edessäpäin, sanokaa minun sanoneen!

Etelä- ja keskisuomalaiset ovat jo hiihtolomansa pitäneet, meillä täällä pohjoisessa ne ovat vielä edessä. Kaikki siis kipin kapin ulkoilmaan nauttimaan talven iloista!

Hiihtoreissulle on hyvä varata mukaan juotavaa ja pientä purtavaa, ettei yllätä jano ja energia lopu kesken. Ja yksinkertaisesti siksi, että ulkona kaikki maistuu taivaalliselta.

Rusinat ja suklaapatukka ovat varmasti ne perinteisimmät hiihtolenkin eväät, mutta entä jos tekisitkin energiapatukan itse?

Niiden tekeminen on helppoa ja nopeaa. Lopputulos on maukas herkku täynnä ravitsevaa energiaa. Makuvivahteita saat täytteitä vaihtelemalla. Rusinat voi vaihtaa kuivahedelmiin tai kuivattuihin marjoihin. Maapähkinävoin tilalla toimii tahini. Jos et pidä suklaisesta mausta, jätä kaakaojauhe pois. Vesalan kaupalta löytyy varmasti vaihtoehtoja joka makuun.

Ja niitä, jotka pelkäävät kaloreita, suosittelen lukemaan kirjotukseni miksi kalori ei ole kalori.

Sivakoinnin sulostuttaja (5-6 kpl)

2 dl siemeniä ja/tai pähkinöitä (itse laitoin auringonkukan-, kurpitsan- ja seesaminsiemeniä sekaisin)
1 dl rusinoita
1 dl maapähkinävoita
1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä sulatettuna
2 rkl raakakaakaojauhetta
Puoli desiä vettä

Jos haluaa vieläkin proteiinipitoisemman patukan, voi sekaan heittää pari ruokalusikallista proteiinijauhetta. Jos taas kaipaa enemmän hiilihydraattia voi sekaan heittää hieman kaurahiutaleita. Jos kaipaa lisää makeutta, heitä sekaan pari lusikallista hunajaa.

Kaikki aineet laitetaan tehosekoittimeen ja surautetaan nopeasti sekaisin, niin että siemenet jäävät vielä rouheeksi. Lopputuloksena on paksuhko massa. Levitä massa leivinpaperin päälle vuokaan parin sentin paksuiseksi kerrokseksi ja laita pakastimeen puoleksi tunniksi. Leikkaa patukoiksi ja kääräise paperiin hiihtolenkille mukaan.

Luistavia suksia!

Tuija

Rakkaalla kasvilla on monta nimeä

Tiesitkö, että susimarjat kasvavat pukinpensaissa? Eikö kuulosta tutulta? Pukinpensaiden punaisia marjoja kutsuttiin Suomessa pitkään susimarjoiksi kasvin englanninkielisen wolfberry-nimen pohjalta. Vasta 2000-luvun puolella yleistyi nykyään tunnettu, kiinan kieleen pohjautuva nimi – goji-marja.

Moni ruoaksi käytettävä kasvi tunnetaan usealla eri nimellä. Camelinaöljy kuulostaa kai houkuttelevammalta kuin ruistankioöljy – saati jos puhuttaisiin kitupellavasta, joka on kasvin vanha nimitys. Sen sijaan joskus kummastuttaa, miksi rucolaa sanotaan rucolaksi; eikö suomalainen sinappikaali olisi sympaattinen ja kuvaava nimi?

Lapset oppivat jo pieninä, että rusina on kuivattu viinirypäle. Harvempi tietää, että kuivahedelmäosastolta löytyvä inkamarja on sama asia kuin ananaskirsikka – oranssi, paperimaisten lehtien kauniisti suojaama marjantapainen. (Itselleni asia valkeni vasta Vesalan kaupassa työskennellessäni.) Kasvikirjoista tuttavuus löytyy nimellä karviaiskoiso.

Karviaiskoisossa ”virallinen nimi” paljastaa kasvin sukulaisuuden. Sama juttu on esimerkiksi superfood-hyllystä löytyvän maca-jauheen kohdalla: kasvin nimi on andienkrassi. Psyllium, gluteenittomaan leivontaan sitkoa tuova ja muutenkin mukava kuitulisä, on puolestaan jänönratamon siemenien kuoria.

Moni luonnonkasvi on jalostettu useammaksi erilaiseksi viljelykasviksi, joita harvoin ajatteleekaan saman kasvilajin edustajiksi. Niinkin eri yhteyksistä tutut ruoka-aineet kuin nauris, rypsi ja kiinankaali ovat kaikki saman lajin muunnelmia. Rapsi on puolestaan lantun alalaji.

Lanttu liitetään ruoanlaitossa ehkä liiaksikin jouluun, vaikka se on mainio, edullinen ja kotimainen juures muulloinkin. Tässä lisukkeeksi sopivassa vuokaruoassa lanttu saa täyteläisyyttä cashewpähkinöistä:

800 g lanttua (kolme pientä)
1,5 dl cashewpähkinöitä
2,5 dl (kasvi)kermaa
Suolaa maun mukaan

Surauta pähkinät, kerma ja suola blenderillä tai sauvasekoittimella yhteen. Kuori ja viipaloi tai suikaloi lantut ja laita ne uunivuokaan. Kaada päälle pähkinä-kermaseos ja kääntele vähän.

Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa tunti. Vähennä lämpöä 175 asteeseen ja kypsennä vielä puoli tuntia. Lisää tarvittaessa nestettä.

Vuokaa nauttiessa voi vaikka mietiskellä, että cashewpähkinöitä saadaan munuaispuusta.


Tenka

Puuroa rakkaudella

Puuro kuuluu suomalaiseen aamiaispöytään samalla tavoin kuin ikivihreä tango tanssilattialle. Sokerihuurretut murot ja myslit ovat vallanneet puurohiutaleilta alaa kauppojen hyllyissä, mutta paikkansa puuropaketit ovat silti pitäneet.

Puurosta on itse asiassa tullut varsinaista trendiruokaa Maailmalla on kokonaan puuroihin erikoistuneita ravintoloita, joissa puuroista on tehty todellista gourmet-ruokaa.

Tunnen useita ihmisiä, joille pelkkä kaurapuuro-sanan kuuleminen aiheuttaa kylmiä väristyksiä. He muistavat vieläkin lapsuuden joka aamuisen puurolautasen, jonka äärestä ei saanut poistua ennen kuin se oli tyhjä.

Väitän, että Suomessa syödään maailman huonointa puuroa eniten maailmassa. Pikakaurahiutaleet lautaselle ja lämmitys mikroaaltouunissa ei ehkä ole sen paremmin raaka-aineiden kuin valmistustavankaan puolesta se paras tapa valmistaa maukasta ja ravinteikasta puuroa.

Ei ole aikaa, sanoo moni syyksi sille, ettei ehdi keittää puuroa. Puuron ei kuitenkaan tarvitse olla mikrossa lämmitettyä tapettiliisteriä. Pienellä ennakoinnilla puurolautasellinen nousee aivan uuteen ulottuvuuteen.

Tuorepuurosta on noussut  perinteisen kaurapuuron rinnalle todelliseksi trendiruuaksi. Se jos mikä on helppoa ja nopeaa valmistaa ja maistuu vaikka välipalana tai jälkiruokana. Tuorepuuroa ei kuumenneta, minkä vuoksi siinä on kaikki ravintoaineet ja entsyymit tallella. Kannattaa kokeilla!

Puuroreseptini valmistuu Riihipuodin kaurasuurimoista. Niiden lisäksi Vesalan kaupan hyllyiltä  löytyy mm. kaura- ja ohrahiutaleita, speltti- ja ruisjauhoja sekä täysjyvämannasuurimoita.

Hiutaleita ei ole esikäsitelty, minkä ansiosta ne saostuvat hyvin. Kaurassa ja ohrassa on runsaasti ja vesiliukoista kuitua, betaglukaania, joka auttaa laskemaan huonoa LDL-kolesterolia.

Puuro on pop!

Kaurapuuro kokonaisista kaurasuurimoista (1 hengelle)

Laita desi suurimoita kattilaan ja perään 1,5 vettä. Jätä likoamaan yön yli. Lisää aamulla joukkoon 2 desiä täysmaitoa ja ripaus suolaa. Anna hautua kypsäksi miedolla lämmöllä 15-20 minuuttia aamutoimien lomassa. Lisää sekaan nokare voita, päälle siemeniä tai pähkinöitä proteiiniksi ja marjoja kehon ruostesuojaksi. Nautitaan rauhassa päivän lehteä lukien. (Toimii ilman lehteäkin :)

Tuorepuuro (maidoton, gluteeniton, 1 hengelle)

Laitan yön yli väljään veteen likoamaan desi kaurasuurimoita ja kourallinen manteleita tai seesaminsiemeniä. Kaada aamulla vesi pois ja huuhdo. Lisää sekaan marjoja, ripaus laatusuolaa, makeutuksesi pari taatelia tai banaani. Surauta sekaisin sauvasekoittimella. Nauti makunystyröiden hyrinää kuunnellen.

Tuija

Leivänpäällistä Lähi-idästä tai lähikaupasta

En oikein innostu margariineista. Mukavaa, jos joku on huomannut ostaa vierasvaraksi Sinistä Keijua tai vastaavaa maidotonta tuotetta - itse ei kuitenkaan tule sellaista tule hankittua. Tuskin ne kauhean epäterveellisiä ovat, mutta tuntuu hupsulta että luonnostaan nestemäisistä kasvirasvoista on vaivalloisesti kehitelty kiinteältä voilta etäisesti näyttävä ja maistuva tuote.


Mitä siis leivän päälle, jos ei käytä voita? Yksi ratkaisu on kypsä avokado. Makeuttamattomat pähkinälevitteet ovat maukkaita ja terveellisiä, mutta melko arvokkaita. Välillä tekee joka tapauksessa mieli jotain muuta.

Hieno levite on hummus, Lähi-idästä kotoisin oleva kikhernetahna, jota syö mielellään vaikka ilman leipääkin.

Hummus on yksi bravuureistani, joista tavallisesti tykätään. Kerran olen kunnolla epäonnistunut: silloin, kun minun piti laatia tarkka resepti. Jonkinlaista rentoa otetta hummuksen teko siis vaatii. Tässä kuitenkin luettelo käyttämistäni aineksista ja ehkä tärkein vinkki, herneiden ja öljyn suhde. 

Hummus
500 g kikherneitä (kuivia)
5 dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
Sitruunamehua
Jeeraa eli juustokuminaa
Valkosipulia
Suolaa

Liota kikherneet yön yli ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Jos et tarvitse isoa määrää hummusta niin keitä silti koko pakkaus kerralla ja pakasta ylimääräiset.

Valuta kikherneet ja lisää sekaan öljy – kyllä, sitä menee aika runsaasti, jos hirvittää niin voi toki kokeilla riittäisikö vähempi. Jauha sauvasekoittimella ja lisäile maistellen muut ainekset. Yksi pitää kirpeämmästä, toinen valkosipulisemmasta. Joka tapauksessa kaikkea tarvitaan yllättävän paljon, joten valmis sitruunamehu ja valkosipulimurska voivat helpottaa urakkaa. Jos käytät tuoretta valkosipulia, varmista, että se jauhautuu kunnolla, ja anna maun tekeytyä hetki ennen tarjoilua.

Perinteisesti hummuksen aineksiin kuuluu tahini, seesaminsiementahna, mutta jonkin kerran sitä ei ollut minulla saatavilla, ja sitten se jäi omista hummuksistani pois.
Vaikka hummuksen tekeminen onkin helppoa, hetki siinä kuluu. Tässä siis hieman yksinkertaisempi, melkein yhtä herkullinen ja lisäksi täysin kotimainen vaihtoehto, hernus:

Hernus
Tölkillinen kasvishernekeittoa
Öljyä

Kaavi hernekeitto kulhoon. Parasta on sellainen, jossa ei ole porkkanaa eikä mausteita. Lisää öljyä, kunnes mössö notkistuu – mielellään neutraalin makuista, tähän ei kylmäpuristettu oliiviöljy sovi.

Itselläni hernus on tavallisin arkilevite. Voit maustaa sen esimerkiksi timjamilla, mutta se on hyvää sellaisenaankin. Ja ihmeellistä kyllä kukaan ei keksi, mistä se on tehty.


- Tenka

Lämpöä lapasiin, aurinkoa sydäntalveen

Talven selkä on taittunut, mutta pakkaspäiviä ja pimeyttä riittää napapiirillä vielä tovin, vaikka päivä onkin jo hyvää vauhtia pitenemässä.

Pakkaspäivänä kurkumalla kruunattu linssipata lämmittää ja sen kaunis väri on valo- vai pitäisikö sanoa värihoitoa niillekin päiville, kun aurinkoa ei näy.

Kurkuma ei ole se yleisin mauste suomalaisessa maustehyllyssä. Mauste yhdistetään yleensä Intiaan, jossa sillä onkin vuosituhansien takaiset perinteet.

Kurkuman vaikuttava aine hillitsee tulehdusta ja kipuja, parantaa ruuansulatusta, vähentää kaasunmuodustusta, puhdistaa ja hoitaa maksaa ja onpa sillä saatu positiivisia tuloksia myös syövän hoidossa. Hippokrateksen lausuma ”ruoka olkoon lääkkeesi” pitää kurkuman kohdalla enemmän kuin paikkansa. Toki kohtuus kaikessa, myös kurkuman käytössä. Raskauden ja imetyksen aikana kurkuman käyttöä on syytä rajoittaa.

Kurkuma kannattaa nauttia aina mustapippurin kanssa, sillä mustapippurin sisältämä piperiini lisää kurkuman imeytymistä.

Itse olen käyttänyt kurkumaa jauheena, mutta Vesalan kaupassa törmäsin siihen tuoreena, mikä on harvinainen näky näillä leveysasteilla. Kurkuma muistuttaa inkivääriä ja onkin sen sukulainen. Erona on kurkuman voimakas oranssiväri, joka tarttuu joka paikkaan, joten kannattaa katsoa tarkkaan missä kurkumaa leikkaa ja mihin sormensa sen jälkeen pistää.

Reseptissäni kurkuman hento maku ja voimakas väri kietoutuu kookosmaitoon. Terävyyttä keitolle antaa chili ja valkosipuli. Ulkoilupäivän jälkeinen puna poskilla muuttaa tämän keiton jälkeen ehkä sävyään, muttei katoa!

Aurinkoinen kurkuma-linssipata (2 annosta)

2 dl punaisia linssejä

1 sipuli

2 isoa luomuporkkanaa

sormenmittainen pala tuoretta kurkumaa

2 valkosipulin kynttä

2 dl kookosmaitoa

2 dl vettä

ripaus laatusuolaa

ripaus mustapippuria

ripaus chiliä, jos haluat tulisempaa keitosta

Kuullota pilkottu sipuli voissa tai kylmäpuristetussa kookosöljyssä. Lisää joukkoon kuutioitu porkkana ja linssit. Kaada päälle vesi ja kookosmaito. Pilko kurkuma pieniksi paloiksi tai raasta raastimen karkealla terällä esim. leivinpaperin päällä. Lisää pataan yhdessä valkosipulimurskan ja muiden mausteiden kanssa. Keitä 10-15 minuuttia kunnes linssit ja porkkanat ovat pehmeitä. Chili laittaa lapasiin entistä enemmän lämpöä, mutta sen voi jättää poiskin. Toimii myös soseutettuna keittona, mutta silloin nestettä kannattaa laittaa hieman enemmän.

Tuija

Herra Hass ja avokadot

Alexander Gullichsenin avokadopasta on villinnyt suomalaisia jo reilun vuoden. Ja mikä ettei, runsaasti hyviä rasvoja sisältävä avokado on monikäyttöinen ja sellaisenaankin maukas.

Nykyään suurin osa viljellyistä avokadoista on Hass-lajiketta. Lajikkeen alkuperä on kuin sadusta.

Kaikki Hass-avokadot polveutuvat yhdestä puusta, jonka postinkantaja Rudolph Hass istutti vuonna 1926 Kaliforniassa. Hass osti siemenen mieheltä, joka haali siemeniä myytäväksi milloin mistäkin, jopa ravintoloiden roskiksista. Hass oli vähällä kaataa puun, kun ei onnistunut ymppäämään siihen oksia tuolloin suositusta lajikkeesta, mutta antoi sen olla.

Puun hedelmät osoittautuivat erityisen hyvänmakuisiksi, ja Hass myi niitä aluksi työkavereilleen postissa. Pian uutuudesta tuli suosittu. Lajikkeessa oli maun lisäksi erikoista se, että puu kantoi satoa ympäri vuoden.

Alkuperäinen puu kuoli ja kaadettiin lopulta vuonna 2002, kun sen jälkeläisistä oli tullut miljardiluokan bisnes. Siemenen alkuperä jäi arvoitukseksi. Kyse oli ehkä kahden lajikkeen risteymästä.

Itse käsittelen avokadon halkaisemalla sen pitkittäin kiven ympäriltä – kivi irtoaa helpoimmin avokadonpuolikkaasta, kun siihen napauttaa ison terävän veitsen ja vääntää hiukan. Sitten hedelmälihan voi vuolla kerralla lusikalla, tai jakaen sen ensin veitsellä viipaleisiin tai ristiin rastiin paloihin.

Yllätyin, kun kerran ystävän kanssa ruokaa laittaessani hän alkoikin kuoria kokonaista avokadoa sormin kuin mandariinia. Hyvin onnistui niinkin, pehmeäkin avokado pysyi sievästi koossa. Kun avokadoa kuorii vain hiukan päästä, sitä voi näppärästi levittää suoraan leivän päälle hankaamalla, kuin kynällä värittäen. Keino kannattaa muistaa, jos eväsretkellä on veitsi unohtunut. 

Kun on kiire, avokadosta saa helposti hyvää syötävää. Vaikkapa näin – tässä etäisesti avokadopastaa muistuttavassa reseptissä ei nuudeleita lukuun ottamatta tarvitse edes kypsentää mitään.

Avokadoa, tofua ja nuudelia

2 annosta täysjyvävehnä-, tattari- tai riisinuudelia

1 kypsä avokado (tai pari pientä)

100 g savutofua (Tofumoonin ja Taifunin savutofut ovat oikeasti savustettuja, eivät aromilla maustettuja)

Pari vartta lehtiselleriä (jos et tykkää selleristä, voit käyttää vaikka kurkkua – kaavi siemenosa pois ettei ruoasta tule liian vetistä, mutta älä heitä sitä hukkaan, vaan laita smuutiin tai sosekeittoon)

Pikku pala kaalia hienoksi suikaleiksi silputtuna (mieluiten varhaiskaalia, jos on sesonki)

Tilkka sitruunamehua

Tilkka soijakastiketta

Tilkka kurpitsansiemenöljyä

Keitä vain nuudeli pakkauksen ohjeen mukaan. Pilko tofu ja kasvikset mieluisiksi paloiksi ja sekoita kaikki ainekset. Ei voisi olla helpompaa!

Tummanvihreän ja aromikkaan kurpitsansiemenöljyn, sitruunamehun ja soijakastikkeen maut täydentävät hienosti toisiaan. Tämä kolmikko sopii moneen seuraan: perunasalaattiin, vihersalaattiin, uunijuureksien kastikkeeksi...

Vielä yksinkertaisempi resepti on seuraava kauniin vihreä levite. Yhdistelmän opin edellä mainitulta avokadonkuorijaystävältäni.

Avokadolevite

Kypsä avokado (tai pari pientä)

Pieni pussillinen pakasteherneitä

Tilkka sitruunamehua

Hiukan suolaa

Sulata herneet ja sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi. Nauti leivän päällä, dippinä tai lisukkeena.

Ja vieläkin helpommalla pääsee: Halkaise avokado. (Tai kuori, jos et ole sitä vielä kokeillut.) Levitä leivän päälle. Tai syö sellaisenaan.

Tenka

Härkä(papu)viikot ovat kevyttä keholle ja kukkarolle

Vuodenvaihteen jälkeen moni löysentää housujen vyötä ja kiristää kukkaron nyörejä. Helppo tapa keventää oloa ilman, että kukkaro kevenee liiaksi, on tehdä ruokaa pavuista ja linsseistä. 

Papuja ja linssejä ei kannata jättää käyttämättä siksi, että niiden valmistaminen tuntuu työläältä. Papuja pitää toki liottaa yön yli ja keittää sen jälkeen 30-40 minuuttia, mutta sehän hoituu itsestään muun puuhastelun ohessa ja kerralla voi keittää kokonaisen kattilallisen. Ja linssithän eivät vaadi liotusta vaan valmistuvat lajikkeesta riippuen 10-30 minuutissa.

Pavuista ja linsseistä saa erinomaisia patoja, mutta ne toimivat erinomaisesti myös ruokaisten salaattien pohjana. Kas tässä kaksi suosikkilajikettani papujen ja linssien maailmasta.

Härkäpapu on yksi maailman vanhimmista viljelyskasveista, jolla on Suomessakin pitkät perinteet. Pula-aikana härkäpapu oli tärkeä valkuaisen lähde, mutta jäi elintason noustessa unholaan. Onneksi tämä erittäin ravinnerikas ja ekologinen herkku on nousemassa takaisin ihmisten tietoisuuteen. 

Härkäpavun valkuaisainepitoisuus on huikeat 30 %. Sitä myydään kokonaisena ja rouheena, joka on nopeaa valmistaa. Härkäpapurouhetta voi käyttää monelle ehkä tutumman soijarouheen tapaan jauhelihan korvikkeena. Rouhetta liotetaan ensin vedessä noin kymmenen minuuttia ja maustetaan hyvin. 

Omassa reseptissäni käytin kokonaisia härkäpapuja, jotka siis vaativat se edellä mainitun liottamisen ja keittämisen. Salaatin voi koostaa käytännössä mistä tahansa vihanneksista, joista pidät ja joita jääkaapista löytyy. Minulla löytyi tällaista:

Härkäpapusalaatti (yhdelle)

1-2 desiä keitettyjä härkäpapuja 

Parsakaalia pilkottuna

1 porkkanaa ja pala punakaalia juustohöylällä ohuiksi siivuiksi viipaloituna

Puolikas punasipuli ohueksi siivutettuna

Kastike:

4 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

2 rkl balsamiviinietikkaa

ripaus laatusuolaa ja –sokeria

ripaus mustapippuria

Laita kaikki aineet kulhoon ja lisää kastike sekaan. Maku pyöristyy ja paranee, kun annat tekeytyä pari tuntia. Huom! Jos vatsasi ei kestä raakoja vihanneksia, höyrytä ne kevyesti ja valmista lämmin salaatti.

Härkä(papu)viikot eivät tarkoita herkuttelun unohtamista. Härkapapubrowniet ovat täysin maidottomia ja gluteenittomia, mutta ennen kaikkea suussa sulavia herkkuja.

Härkäpapubrowniet (8 kpl)

2,5 desiä keitettyjä härkäpapuja

12 kpl kivettömiä taateleita

4 rkl raakakaakaota tai tummaa, sokeroimatonta kaakaojauhetta

1 tl luonnon vaniljaa

1 rkl hunajaa 

ripaus laatusuolaa ja kanelia

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tahmeaksi taikinaksi. Muotoile taikinasta pyöreitä tai neliskulmaisia kakkusia 

Paista uunissa 175 asteessa 15-20 minuuttia. Raakaversion saat kuivaamalla browniet kuivurissa tai uunin alimmalla tasolla luukku hieman raollaan 40 asteessa parin tunnin ajan, jonka jälkeen käännät ne toisin pain ja jatkat kuivattamista vielä tunnin. 

Belugalinsseihin tutustuin viime keväänä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Olen käyttänyt aiemmin punaisia ja vihreitä linssejä, mutta näissä mustissa kaunokaisissa on ihan oma arominsa ja suutuntumansa. Belugalinssejä sanotaankin kasvissyöjän kaviaariksi.

Belugalinssejä ei tarvitse liottaa, pelkkä keittäminen 20 minuuttia riittää. Reseptini ruokaisa salaatti toimii sellaisenaan lounaana tai vaikka lisäkkeenä kalalle.

Belugalinssisalaatti (kahdelle)

2 dl belugalinssejä

puolikas parsakaali

puolikas punasipuli

fetajuustoa

1-2 valkosipulin kynttä

Marinadi:

5 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä

2 rkl balsamiviinietikkaa

ripaus laatusuolaa ja mustapippuria

1-2 tl hunajaa

Keitä linssit pussin ohjeen mukaan kypsiksi. Sekoita sekaan ripaus suolaa ja puristetut valkosipulin kynnet. Linssien kypsyessä paahda pieneksi pilkottu ja öljyllä sivelty parsakaali uunissa 200 asteessa. Sekoita keitetyt linssit, parsakaali ja ohueksi viipaloitu punasipuli kulhossa ja kaada marinadi joukkoon. Anna marinoitua pari tuntia ja lisää joukkoon fetajuusto. 

Kokeile ja kommentoi!

Tuija