Väinönputki taipuu moneksi

Väinönputkea löytyy nyt kaupan hyllyiltä harvinaisen monessa muodossa - siemeninä, lehtinä, hyytelönä ja vieläpä yrttisuolana. Helposti ja makoisasti tähän pohjolan monikäyttöiseen villivihannekseen voi tutustua maistelemalla mehua (Riuku-Jotos Inarista) tai karkkeja (Annelin Yrtit & Karkit), mutta väinönputkea kannattaa kokeilla myös omassa ruoanlaitossa.

Väinönputken maussa on mukana raparperia ja havupuun metsäisyyttä. Se sopii sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin; makeisiin se tuo mukavaa särmää, suolaisiin taas
aromaattisuutta. Omassa kokkailussa väinönputkella voi terävöittää vaikkapa marjapiirakoita ja muita makeita leivonnaisia.

Tämä piirakkaresepti on kuitenkin suolainen. Mukana on väinönputkea kahdessa
muodossa: siemeninä ja lehtinä.

Pohja:
1,5 dl lämmintä vettä
0,25 dl öljyä
Puoli pussia kuivahiivaa
1 dl kaurahiutaleita
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
Riittävästi tavallisia vehnäjauhoja
Ripaus suolaa

Täyte:
1 sipuli
Puolikas varhaiskaali (n. 300 g)
200 g savutofua tai savulihaa
1 tl väinönputken siemeniä
0,5 dl kuivattuja väinönputken lehtiä
2 dl soijajogurttia TAI 1,5 dl turkkilaista jogurttia + 1 muna
Öljyä paistamiseen
Suolaa maun mukaan

Valmista pohja: Mittaa pyöreään piirakkavuokaan lämmin vesi. Olethan huomannut, että taikinan voi usein tehdä kulhon sijasta siinä astiassa, jossa se on tarkoitus paistaakin, niin tiskiä syntyy vähemmän? Kun mukana on jonkin verran rasvaa, ei tarttumisestakaan ole huolta.

Lisää veteen öljy ja kuivat ainekset, viimeiseksi vaivaten vehnäjauhoja sen verran, että taikina irtoaa käsistä ja vuoasta. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille ja anna
kohota vedottomassa paikassa.

Valmista täyte: Kuumenna pannulla reilu loraus öljyä ja paistele suikaloitu sipuli ja kaali pehmeiksi. Lisää väinönputken siemenet ja lehdet, kuutioitu tofu tai liha sekä jogurtti (jos käytät kananmunaa, lisää se vasta kun seos on jäähtynyt). Jos väinönputki on sinulle uusi tuttavuus, voit lisäillä sitä aluksi varovasti. Lisää lopuksi suola ja tarkista maku.

Tasoittele täyte pohjan päälle ja paista 225-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.
Jos väinönputken lehtiä vielä jäi, keitä niistä teetä ja nauti piirakan kanssa.

- Tenka

Siitake soikoon!

Olen aivan innoissani kevään tulosta. Juomavedeksi saa mahlaa ja kohta pääsee nauttimaan myös villivihanneksista. Ensimmäiset korvasienetkin ovat jo napapiiriltä löytyneet. Muita sieniä saakin sitten odottaa vielä tovin. Onneksi on kuitenkin siitake!

Meillä vielä vähän tuntemattomampi siitakesieni on erittäin arvostettu ruokasieni Aasian maissa. Esimerkiksi Kiinassa sitä on käytetty jo tuhansien vuosien ajan. Kirjapainotaidon, ruudin ja kompassin keksimisen lisäksi myös siitakesienen kasvatus on kiinalaisten keksintö.

Ravinteikas siitake sisältää kaikki välttämättömät aminohapot ja siinä on paljon mineraaleja.
Sen sanotaan ehkäisevän kasvaimien muodostumista eli syöpää ja tehostavan immuunijärjestelmän toimintaa. Se on hyvin antiviraalinen eli tuhoaa viruksia ja tukee myös maksan toimintaa.

Vesalan kaupan siitakesienet ovat kotimaisia ja tulevat Emperor Shiitakkeelta.

Tämänkertaisessa reseptissäni siitakesienet saavat seurakseen tomaattia, lehtikaalia ja punasipulia.
Ruoka olkoon lääkkeesi!

Punavihreä siitakepaistos

Punasipuli
Siitakesieniä
Lehtikaalia
(Kirsikka)tomaattia
Soijakastiketta
Balsamiviinietikkaa
Suolaa
Pippuria

Pyöräytä viipaloidut punasipuli ja siitakesienet pannulla voissa tai kylmäpuristetussa oliiviöljyssä niin, että ne hieman pehmenevät. Lisää joukkoon lehtikaalia, josta on poistettu paksu keskiruoti. Sekoita kevyesti joukkoon niin, että kaali vähän pehmenee. Lisää mausteet ja tomaatit. Jos ruokaa haluaa vielä vähän tuhdimmaksi, voi sekaan keittää vaikka quinoaa.

Tuija

Hapankaalin uudet vaatteet

Hapankaali saa monen tukan nousemaan pystyyn ja ihon kananlihalle. Usein on kyse ennakkoluuloista ilman, että koko herkkua olisi edes maistanut. Kyllä, luit aivan oikein: herkkua. Kun hapankaalin makuun tottuu, sitä ilman voi tuskin elää.

Jo 1700-luvulla osattiin hapattamisen taito, vaikka silloin ei varmasti vielä edes tiedetty hapankaalin kaikkia terveydelle suotuisia vaikutuksia. Sitä on perinteisesti käytetty mm. ummetuksen ja kihdin hoidossa. Itsekin olen huomannut, että iso haarukallinen hapankaalia rauhoittaa vatsan.

Runsaasti maitohappobakteereja sisältävä hapankaali onkin vatsan paras kaveri. Se poistaa myrkkyjä suolistosta ja tasapainottaa esimerkiksi antibioottikuurin jälkeen suoliston bakteerikantaa.

 Hapankaali sisältää runsaasti C-vitamiinia, joka puolestaan tehostaa raudan imeytymistä. Se edistää myös haiman toimintaa ja onkin erinomaista ravintoa diabeetikoille. Kohtuus kaikessa, mutta hapankaalia voi hyvällä omallatunnolla syödä reilusti, sillä hyvin vähän energiaa, mutta valtavasti ravinteita.

Vesalan kaupassa myytävän Kairoon herkkuhapankaalin kaikki raaka-aineet – kaali, porkkana ja sipuli – ovat peräisin luomuviljelijöiltä.

Hapankaali on terveellisimmillään sellaisenaan nautittuna tai vaikkapa omenaraasteella ja tilkkasella hunajaa höystettynä.

Puin kuitenkin tämänkertaisessa reseptissä hapankaalin uusiin, hieman eksoottisiin vaatteisiin. Kookosmaito pehmentää ja pyöristää hapankaalin maun niin, että sitä ei ensi maistamalta edes hapankaaliksi tunnistaisi.

Hapankaalia eksoottisella twistillä

Tilkka oliiviöljyä
1 tl piparjuuritahnaa
1 tl punaista currytahnaa
250 g hapankaalia
1 porkkana raastettuna
kourallinen herkkusieniä lohkottuina
2 dl kookosmaitoa
1 rkl soijakastiketta
tarvittaessa hyppysellinen suolaa ja pippuria

Lämmitä piparjuuri- ja currytahnaa öljyssä ja sekoittele ne sekaisin keskenään. Lisää valutettu hapankaali, porkkanaraaste ja herkkusienilohkot. Hauduta hetki sekoittaen. Lisää kookosmaito, soijakastike ja mausteet. Ja hauduta vielä hetki 5 minuuttia. Nauti sellaisenaan tai keitä ja sekoita sekaan munanuudeleita. Koristeeksi ja lisämakua antamaan pinnalle sopii korianteri tai thaibasilika.

Helppoa viikonloppuruokaa

Aloitimme helmikuussa asiakkaiden toiveesta uutena palveluna tarjoamaan Luomuruokakassia.  Saamamme palaute on ollut todella hykerryttävän hyvää.

Luomuruokakassi eli toiselta nimeltään ”Luomumenyy” sisältää ainekset ja kehittelemämme reseptit kolmeen pääateriaan kahdelle tai neljälle hengelle.  Yksi ateria on joko liha- tai kala-ateria, ja kaksi muuta ovat täysipainoisia kasvisaterioita.

Reseptit ovat muunneltavissa siten, että ne soveltuvat myös keliaakikoille, laktoosi- tai maitoallergikoille sekä vegaaneille. Tällä hetkellä Luomuruokakassi on saatavana joka toinen viikko

 

Eräs asiakkaamme - työssäkäyvä perheenäiti - kertoi Luomuruokakassi-palvelun nostaneen hänen elämänlaatuaan! Luomuruokakassin ansiosta säästyy monelta ”vaivalta”, kun viikonlopun ruoka-ainekset ja ideat löytyvät yhdestä kassista, jonka voi noutaa valmiina joka toinen perjantai. Aikaa vapautuu muihin asioihin kaupoissa käymisen sijasta.

Pidämme ateriat tarkoituksellisen helposti lähestyttävänä

Aterioiden valmistaminen ei vaadi kokin taitoja, ja siten vaikkapa lapsetkin voivat osallistua ruoanlaittoon. Tuon tärkeän taidon – ruoanlaittotaidon – opettaminen hoituu siinä sivussa.

Luomumenyy on saanut ostajakunnan niin senioreista kuin lapsiperheistäkin, ja siksi pyrimme pitämään myös makumaailman sellaisena, että ateriat maistuisivat ”kaikille”.  Eräs vanhempi asiakkaamme sanoi empineensä erään mausteen käyttöä ruoassa, mutta ruoka oli kuulemma maistunut oikein hyvältä!

Luomuruokakassin tilaaminen hoituu näppärästi näin:

Ilmoitamme loppuviikosta asiakassähköpostilla, tekstiviestillä ja Facebook–sivuillamme seuraavan viikon menyyn koostumuksen ja hinnan. Tilaat ruokakassin tekstiviestillä tai soittamalla numeroon 0400 777084, sähköpostilla vesalankauppa@gmail.com tai Facebook-sivujen kautta. Ilmoita tilatessasi monenko hengen ateriat laitetaan ja mahdolliset ruokarajoitteet.

Tämän viikonlopun kassi sisältää seuraavat ateriat:

    •    Tomaattinen linssipata tattarin kera
    •    Täyteläinen purjo-perunasosekeitto
    •    Vihreä savulohivuoka

Tämän Luomuruokakassin voi nyt tilata myös pääsiäiseksi, tilauksen on oltava kaupalla viimeistään maanantaina 14.4.

Lopuksi vielä erään aiemman ruokakassin aterian resepti, joka on osoittautunut todelliseksi suosikiksi (ja jonka kanelia ihmeteltiin)

Lämmittävä tomaattikeitto 

4 hengelle
1 pullo paseerattua tomaattia
1 sipuli
1 parsakaalin varsiosa
1,5 dl punaisia linssejä
1 dl kasvikermaa
1 tl kanelia
1 tl chilihiutaleita (tai maun mukaan)
4 dl vettä
Öljyä paistamiseen
Suolaa maun mukaan

Pilko sipuli ja parsakaalin varsiosa. (Kukinnot käytetään munakasrullaan.) Kuumenna öljy kattilassa ja lisää siihen kaneli ja chilihiutaleet – aluksi varovasti, ettei lopputulos ole makuusi liian tulinen! Lisää kasvikset ja paista kasviksia kunnes ne pehmenevät. Lisää tomaattimurska, vesi ja linssit sekä suola. Keitä, kunnes linssit ovat pehmeitä. Lisää tarvittaessa nestettä. Lisää lopuksi kerma ja tarkista maku.
Tarjoile vaikkapa tuoreiden sämpylöiden kanssa.

Tarja-kauppias

Tempe - ei ainoastaan soijasta

Tunnetko tempen? Alkuaan indonesialainen ruoka on toimiva paketti kasviproteiinia helposti sulavassa muodossa. Vegaaneille tuttu eine sopii monipuolistamaan kenen tahansa ruokavaliota.

Perinteinen tempe on valmistettu soijasta. Mutta kun tutumpi tofu on tasaista massaa, tempessä yksittäiset soijapavut erottuvat selvästi. Niitä ei ole rikottu, vaan Rhizopus oligosporus –sienen rihmasto on liittänyt ne yhteen jämäkäksi kakuksi, josta voi leikata ohuitakin viipaleita.

Sienellä on jopa antibioottisia vaikutuksia, mutta käytännössä tärkeämpiä ovat sen aiheuttamat ravitsemukselliset muutokset. Hiilihydraatit muuttuvat helpommin sulavaan muotoon – erityisesti ne, jotka liitetään ruoansulatusvaivoihin. Jos siis maha helposti turpoaa ja kipristelee palkokasveista, kannattaa varovasti kokeilla tempeä. Myös kivennäisaineet imeytyvät tempestä paremmin kuin pelkästään keitetyistä pavuista tai herneistä.

Vesalan myymät tempet ovat lammilaisen Palkuaisen kotimaista tuotantoa. Mukana on tuttua hernettä ja härkäpapua, sekoituksissa kauraa, tattaria ja kvinoaa – mutta entä kauniin keltainen lupiinitempe? Eikö lupiini ole myrkyllistä?

Tienpientareiden koreita lupiineja ei kannatakaan käydä keräämään, mutta lupiinista on jalostettu myös syötäviä sortteja. Muiden palkokasvien tapaan se on oiva proteiinin ja kuidun lähde. Lupiini sisältää jo luonnostaan vähemmän ruoansulatusta ärsyttäviä yhdisteitä kuin vaikkapa soija, joten herkkävatsaiselle lupiinitempe voi olla erityisen hyvä valinta – omaa oloa tietysti kuulostellen.

Tempe on luonteikkaan makuista mutta sillä tavoin mietoa, että sitä voi yhdistää moniin makuihin. Tehdään vaikka yksinkertainen wokki:

150 g lupiinitempeä
1 sipuli
1 pieni palsternakka
1 punainen paprika
Pala tuoretta inkivääriä (noin peukalon kokoinen)
Soijakastiketta
(Riisietikkaa)
Öljyä paistamiseen

Pilko sipuli lohkoiksi ja palsternakka ja paprika suikaleiksi, ja hienonna inkivääri. Kuumenna öljy pannussa (laitan sitä tällaiseen wokkiin aika reippaasti – kuten kyllä kaikkeen muuhunkin) ja paistele kasviksia siinä, kunnes ne vähän pehmenevät. Kuutioi tempe ja lisää se pannulle. Kun ainekset ovat saaneet vähän väriä, lisää loraus soijakastiketta ja halutessasi riisietikkaa. Muukin mieto ja aromikas etikka sopii, esimerkiksi omenasiiderietikka. Syö riisi-, tattari- tai täysjyvävehnänuudelien kanssa.

Lupiinia löytyy kaupan hyllystä myös jauhona. Sitä voi käyttää leivontaan tai vaikkapa proteiinilisänä pirtelön joukkoon. Kun viimeksi oli makean smoothien ohje, tehdään tällä kertaa suolainen juotava välipala:

5 dl kasvimaitoa
Pieni avokado
Pätkä kurkkua
Lehtisellerin varsi silputtuna
2 rkl lupiinijauhoa
Maun mukaan merisuolaa tai himalajasuolaa
Tilkka sitruunamehua

Tällaista pirtelöä voi vielä maun mukaan tuunata chilillä tai merilevällä – mutta niistä lisää myöhemmin.


Tenka

Puhdas keho, kirkas mieli

Vatsaa vääntää, kireä on polla, et oikein tiedä miten päin olla? Iho kukkii, flunssaa pukkaa, ja että lähtee myös tukkaa?

Jos kärsit edellä kuvatuista vaivoista, kyseessä ei varmasti ole kahvin puute. Kehosi tasapaino on luisunut raiteiltaan. Mutta ei hätää, epätasapainon ei tarvitse olla pysyvä tila, vaan voi itse suuresti vaikuttaa siihen itse vähentämällä elimistön kuormitusta ja tehostamalla sen toimintoja. Tälle on olemassa hieno sanakin: detox.

 Detox tulee sanasta detoksifikaatio, joka sananmukaisesti tarkoittaa myrkkyjen vähentämistä. Kyse on puhdistusprosessista, jota elimistömme tekee luonnostaan. Tämä puhdistusprosessi ei kuitenkaan toimi, jos syömämme ruoka on ravintoköyhää. Kehon puhdistuminen ja uudistuminen ei ole mahdollista, jos se ei saa käyttöönsä ravinteita, kuten antioksidantteja ja aminohappoja, joiden avulla mm. maksa muuntaa myrkylliset aineet vesiliukoiseen muotoon ja poistaa ne kehosta verenkierron ja vessareissun mukana.

Haitalliset aineet jäävät kehoon, jolloin keho kuonaantuu, joka voi ilmetä juuri alussa kuvatulla tavalla: aivosumuna, migreeninä, ummetuksena, huonona ihona tai sairastelukierteenä.

Keväällä auringonsäteiden lämmittäessä poskipäillä ja luonnon puhjetessa vähitellen kukoistukseensa on oivallinen aika antaa myös oman keholln puhjeta kukkaan. Jo pienillä muutoksilla voi saada paljon aikaan. Aina kun poistat yhdenkin kehoasi kuormittavan tekijän – olipa se sokeri, einekset, jokin allergisoiva ruoka-aine, kosmetiikan sisältämä kemikaali tai negatiivinen ajattelu – alkaa keho puhdistua. Aloittaa voit vaikka hymyilemällä itsellesi peilin edessä!

Virtaa vihreästä

Vesalan kaupan sellerikeitto on helppo tapa keventää omaa ruokavaliota. Hapan keho rakastaa emäksistä selleriä, joka on erinomainen kehon puhdistaja. Se aktivoi lymfajärjestelmäämme ja poistaa nestettä. Selleri saa ihon säihkymään ja tasapainottaa kehon suolatasapainoa.

Villiyrttien esiinmarssia odotellessa kannattaa elimistön puhdistuksessa hyödyntää myös kuivattua nokkosta. Se vahvistaa, suojaa ja tasapainottaa elimistöä, tukee elimistön omia toipumismekanismeja ja antaa näin lisää elinvoimaa. Tiesitkö, että nokkosessa on huimasti enemmän rautaa kuin pinaatissa, C-vitamiinia kuin appelsiinissa ja kalsiumia kuin maidossa?

Sellerikeitto (4:lle)

500 g varsiselleriä

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

4 dl kasvislientä

4 dl kookosmaitoa

1 laakerinlehti

1 tl timjamia

1 tl mustapippuria

1 tl suolaa

2 rkl sitruunamehua

100 g purjoa

Pinnalle:

1 dl rouhittua saksanpähkinää

Viipaloi lehtisellerin varret, sipuli ja purjo. Kuullota pannulla. Lisää kookosmaito, kasvisliemi ja mausteet. Hauduta keittoa kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes varsiselleri on pehmeää. Soseuta keitto. Mausta sitruunamehulla ja tarkista maku. Annostele lautasille ja viimeistele saksanpähkinärouheella.

Vahvistava nokkostee

Lisää ruokalusikallinen kuivattua nokkosta kupilliseen kuumaa vettä ja hauduta. Nauti yrttiteen tapaan.

Tuija

Evästä matkalle Marsiin

Viimeisinkin kuulento tehtiin ennen tämän nelikymppisen syntymää, eikä seuraavia pitkiä avaruuslentoja näy aivan lähitulevaisuudessa. Suunniteltu niitä toki on, monia yksityiskohtia myöten. Yksi tärkeä kysymys on: mitä matkalla syödään?

Pari vuotta kestävälle lennolle vaikkapa Marsiin ei voi ottaa hampurilaisia mukaan. Suuri osa ruoasta on kasvatettava matkalla. Ruokavaliosta on suunniteltu täysin kasviperäistä – eihän olisi järkeä viljellä hankalissa oloissa ensin esimerkiksi heinää, jota ruoaksi käytettävät eläimet sitten söisivät.

Pari suunnitelmissa mainittua lajia ovat spirulina ja kvinoa, kummatkin kotoisin Etelä-Amerikasta. Ne ovat erittäin ravinnepitoisia ja lisäksi maukkaita.

Spirulinaa kutsutaan usein leväksi, vaikka oikeastaan se on sinibakteeri – sukua niille ikäville ”sinileville”, mutta terveellistä syötävää. Jauheena tai puristeina myytävä spirulina on erittäin proteiinipitoinen ja sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja, sekä lisäksi lukuisia vitamiineja: A, B-ryhmä, C, E, K...

Kotioloissa lisään spirulinaa usein pirtelöihin, sekä suolaisiin että makeisiin. Vaikkapa näin:

Vihreä surautus

1 banaani

1 rkl maapähkinälevitettä

2 kiiviä

2 tl spirulinaa

5 dl kauramaitoa

Surauta kaikki ainekset blenderillä juomaksi.

Spirulina on hurjan vihreää, joten mustikoiden tai mansikoiden kanssa pirtelöstä voi tulla melko synkän harmaata. Maku on hyvä toki niinkin.

Kvinoa (quinoa, kinoa) on proteiinipitoisempi kuin mikään perinteinen viljakasvi ja spirulinan tavoin proteiinikoostumukseltaan ”täydellinen”, kaikkia tarpeellisia aminohappoja sisältävä ruoka-aine. Lisäksi siitä löytyy runsaasti kalsiumia, fosforia ja rautaa. Koska kvinoa on kotoisin viileästä ilmanalasta, sitä voidaan viljellä Suomessakin.

Kvinoaa voi laittaa lisukkeeksi riisin tapaan. Gluteenittomana se sopii keliaakikoille, ja Vesalan kaupasta sitä löytyykin monessa muodossa: kekseinä, näkkileipänä, puurohiutaleina, jauhona…

Kvinoaa voi käyttää myös kaalikääryleiden täytteenä:

Kvinoa-sieni-kaalikääryleet

1 keräkaali

3 dl keitettyä kvinoaa

3 dl pilkottuja kypsennettyjä sieniä

1 sipuli

1 pieni palsternakka

2 tl timjamia

Öljyä paistamiseen

Suolaa maun mukaan

Keitä kaalia suolalla maustetussa vedessä suuressa kattilassa ja irrottele lehtiä sitä mukaa kun ne pehmenevät.

Pilko sipuli ja palsternakka hienoksi ja kypsennä niitä hetki öljyssä. Keitä kvinoa. Hienonna pari desiä kypsyneen kaalin pieniä sisälehtiä ja sekoita kaikki täyteainekset. Tarkista maku.

Nosta täytettä kaalinlehdille ja kääri paketeiksi. Kypsennä kääryleitä uunivuoassa 200-asteisessa uunissa noin tunti. Valele kääryleitä tarpeen mukaan niistä irtoavalla nesteellä, kaalin keitinvedellä ja halutessasi siirapilla.

Suomalaisille tutuista ruokakasveista kvinoalle läheisintä sukua ovat punajuuri ja pinaatti. Luontaisilla esiintymisalueillaan kvinoasta käytetäänkin ruoaksi myös lehdet. Näin tehtäisiin varmasti myös avaruuslennolla.

Tenka