Moni ruoaksi käytettävä kasvi tunnetaan usealla eri nimellä. Camelinaöljy kuulostaa kai houkuttelevammalta kuin ruistankioöljy – saati jos puhuttaisiin kitupellavasta, joka on kasvin vanha nimitys. Sen sijaan joskus kummastuttaa, miksi rucolaa sanotaan rucolaksi; eikö suomalainen sinappikaali olisi sympaattinen ja kuvaava nimi?
Lapset oppivat jo pieninä, että rusina on kuivattu viinirypäle. Harvempi tietää, että kuivahedelmäosastolta löytyvä inkamarja on sama asia kuin ananaskirsikka – oranssi, paperimaisten lehtien kauniisti suojaama marjantapainen. (Itselleni asia valkeni vasta Vesalan kaupassa työskennellessäni.) Kasvikirjoista tuttavuus löytyy nimellä karviaiskoiso.
Karviaiskoisossa ”virallinen nimi” paljastaa kasvin sukulaisuuden. Sama juttu on esimerkiksi superfood-hyllystä löytyvän maca-jauheen kohdalla: kasvin nimi on andienkrassi. Psyllium, gluteenittomaan leivontaan sitkoa tuova ja muutenkin mukava kuitulisä, on puolestaan jänönratamon siemenien kuoria.
Moni luonnonkasvi on jalostettu useammaksi erilaiseksi viljelykasviksi, joita harvoin ajatteleekaan saman kasvilajin edustajiksi. Niinkin eri yhteyksistä tutut ruoka-aineet kuin nauris, rypsi ja kiinankaali ovat kaikki saman lajin muunnelmia. Rapsi on puolestaan lantun alalaji.
Lanttu liitetään ruoanlaitossa ehkä liiaksikin jouluun, vaikka se on mainio, edullinen ja kotimainen juures muulloinkin. Tässä lisukkeeksi sopivassa vuokaruoassa lanttu saa täyteläisyyttä cashewpähkinöistä:
800 g lanttua (kolme pientä)
1,5 dl cashewpähkinöitä
2,5 dl (kasvi)kermaa
Suolaa maun mukaan
Surauta pähkinät, kerma ja suola blenderillä tai sauvasekoittimella yhteen. Kuori ja viipaloi tai suikaloi lantut ja laita ne uunivuokaan. Kaada päälle pähkinä-kermaseos ja kääntele vähän.
Kypsennä vuokaa 200-asteisessa uunissa tunti. Vähennä lämpöä 175 asteeseen ja kypsennä vielä puoli tuntia. Lisää tarvittaessa nestettä.
Vuokaa nauttiessa voi vaikka mietiskellä, että cashewpähkinöitä saadaan munuaispuusta.
Tenka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti